Puutiaisaivotulehdus (TBE) – punkin levittämä aivotulehdus: oireet, tartunta, ehkäisy ja hoito (2025)

Mikä on puutiaisaivotulehdus (TBE)?

Rehevä ja kostea järvimaisema – tyypillinen punkkien elinympäristö rannikon ja vesistöjen läheisyydessä
Tyypillinen punkkien elinalue: kosteikko tai lehtimetsän reunus järven läheisyydessä.

Puutiaisaivotulehdus (TBE) on punkin pureman välityksellä tarttuva vakava virustauti, joka voi aiheuttaa keskushermoston tulehduksen eli aivotulehduksen. Tauti tunnetaan myös nimillä punkkiaivokuume, Kumlingen tauti ja tick-borne encephalitis.

Se on harvinainen, mutta Suomessa yleistyvä tauti, jota vastaan voi suojautua rokotuksella sekä välttämällä altistumista punkeille.

TIESITKÖ TÄMÄN? Kumlingen tauti viittaa Ahvenanmaan Kumlingen saareen, jossa tauti havaittiin ensimmäisen kerran Suomessa 1940-luvulla.

TBE Suomessa – esiintyvyys ja tilastot

Järvenrannan rehevä ja kostea pihaympäristö, jossa punkit viihtyvät
Punkit viihtyvät kosteilla ja rehevillä piha-alueilla, kuten järvien rannoilla sijaitsevilla mökkipihoilla.

Puutiaisaivotulehdus (TBE) on levinnyt laajalle alueelle Euroopasta Siperian kautta Japaniin. Suomessa virusta esiintyy erityisesti seuraavilla alueilla:

🌍 Rannikkoseuduilla

🌍 Kaakkois-Suomen rajakunnissa

🌍 Suurempien vesistöjen läheisyydessä

Riski ei ole koko maassa yhtäläinen: arviolta 1–2 % punkeista kantaa virusta riskialueilla, mutta muualla osuus on selvästi pienempi. Suomessa yleisin TBE-viruksen alatyyppi on eurooppalainen, mutta myös siperialaista tyyppiä on tavattu.

Uusi seurantajakso ja vaikutus tilastoihin

Vuodesta 2024 alkaen puutiaisaivotulehdusta seurataan 1.10.–30.9. välisenä aikana, jotta rokotussuositukset voidaan julkaista ajoissa ennen kevään punkkikauden alkua. Aiemmin seuranta noudatti kalenterivuotta.

Muutos vaikutti vuoden 2023 tilastoihin, koska seurantajakso oli poikkeuksellisesti vain yhdeksän kuukautta (1.1.–30.9.). Tämän vuoksi vuoden 2023 lukemat eivät ole vertailukelpoisia aiempien vuosien kanssa.

Tapausmäärät ovat nousussa

📊 Vuonna 2024 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 200 TBE-tapausta, mikä on enemmän kuin vuonna 2023 (160 tapausta).

📊 Vuonna 2021 tapauksia oli 148, ja sitä aiemmin vuosittaiset luvut jäivät alle sadan.

📊 Eniten tartuntoja todettiin heinäkuussa, jolloin punkkien aktiivisuus on huipussaan.

Sairastuneiden ikäjakauma

🔶 Nuorimmat potilaat olivat 2-vuotiaita

🔶 Vanhimmat sairastuneet olivat 89-vuotiaita

🔶 Keskimääräinen ikä oli 53 vuotta

🔶 Mediaani-ikä oli 57 vuotta

Tämä kertoo siitä, että TBE voi koskettaa kaikkia ikäryhmiä – ei pelkästään iäkkäitä tai riskiryhmiä.

Tapausmäärien kasvun syyt

✔️ Parempi tietoisuus taudista

✔️ Lisääntynyt diagnostiikka ja raportointi

✔️ Ilmastonmuutos lisäävät punkkien esiintymistä

✔️ Myös ympäristötekijät vaikuttavat punkkien aktiivisuuteen

Missä TBE-riski on suurin?

Kesäinen metsäpolku – tyypillinen punkkien elinympäristö rehevässä ja varjoisassa maastossa
Punkit viihtyvät myös rehevissä ja varjoisissa metsämaastoissa.

TBE:n alueellinen riski ei jakaudu tasaisesti Suomessa. Puutiaisaivotulehduksen riskialueet painottuvat erityisesti rannikkoseuduille, Kaakkois-Suomeen ja suurten vesistöjen läheisyyteen. Alueilla asuvien ja liikkuvien kannattaa olla erityisen tarkkana ja harkita sekä rokotussuojaa että muuta punkkitorjuntaa.

Korkean riskin alueet ja tilanteet

Erityisen kohonnut riski punkin puremalle on seuraavilla alueilla ja tilanteissa:

🌿 Rantalehdot, heinikot ja varvikot

🧺 Luonnossa liikkuvat ihmiset

🏡 Puutarhat ja pihat

Golfkentät ja urheilukentät

🐶 Koiranulkoiluttajat ja lemmikinomistajat

Kesämökkiläiset ja veneilijät saaristossa

Tutkimusten mukaan TBE-punkille altistuminen voi kaupungeissa olla jopa yleisempää kuin maaseudulla. Erityisesti metsämäisissä puistoissa ja kaupungin viheralueilla viihtyvät eläimet, kuten oravat ja jänikset, kantavat punkkeja mukanaan ihmisten läheisyyteen. Tämän vuoksi punkki voi odottaa lähes missä tahansa: puistossa, mökillä, lenkkipolulla tai omalla pihalla – ei vain syrjäisellä luontopolulla.

HUOM! TBE:n riski ei rajoitu vain saaristoseutuihin tai maaseudulle. Punkkeja esiintyy kaikilla alueilla, joilla on kosteaa ja rehevää kasvillisuutta – myös yllättävän paljon kaupunkien viheralueilla.

Miten puutiaisaivotulehdus tarttuu?

Henkilö tarkastelee jalkaansa, jossa näkyy punoitusta punkin pureman jälkeen.
Punkin purema voi aiheuttaa ihon ärsytystä tai punoitusta. Tarkkaile purema-aluetta useiden viikkojen ajan.

Puutiaisaivotulehdus (TBE) tarttuu ihmiselle lähes aina punkin pureman välityksellä. Virus siirtyy nopeasti punkin syljen mukana – usein jo muutamassa minuutissa pureman alettua.

Tartunnan voi saada myös nymfeiltä tai toukilta, jotka ovat niin pieniä, että puremaa ei välttämättä huomaa. Ne levittävät virusta yhtä tehokkaasti kuin aikuiset punkit.

Voiko TBE tarttua ilman punkin puremaa?

TBE tarttuu lähes aina punkin pureman kautta. Poikkeustapauksia on kuitenkin raportoitu Baltian maissa ja Keski-Euroopassa, joissa virusta on saatu pastöroimattomasta maidosta (yleisimmin vuohen, mutta myös lehmän tai lampaan maidosta) tai siitä valmistetuista tuotteista.

Tällaiset tapaukset ovat äärimmäisen harvinaisia, eikä Suomessa ole todettu varmistettua tapausta. THL:n mukaan nämä liittyvät yksittäisiin epidemioihin Itä-Euroopassa, eivätkä ole merkittävä riski suomalaisessa ruokaketjussa.

HUOM! Lemmikit voivat tuoda punkkeja turkissaan sisälle – esimerkiksi mökiltä tai lenkiltä palatesssa.

TBE-oireet ja taudin kulku

Puutiaisaivotulehdus (TBE) on tyypillisesti kaksivaiheinen virustauti, jonka oireet ilmaantuvat tavallisesti 4-28 vuorokauden kuluttua tartunnasta. Oireita esiintyy vain noin 10-30 %:lla tartunnan saaneista.

Ensimmäinen vaihe

Ensimmäinen vaihe kestää yleensä noin 4–7 päivää. Tässä vaiheessa esiintyy tyypillisesti yleisiä flunssan kaltaisia oireita, kuten:

🟠 Kuume

🟠 Väsymys ja huonovointisuus

🟠 Päänsärky ja lihaskipu

🟠 Nivelsärky

Ensimmäisen vaiheen jälkeen seuraa tavallisesti 3-21 vuorokauden oireeton jakso, jolloin elimistö muodostaa virusta vastaan vasta-aineita.

Toinen vaihe: aivotulehdus

Noin 20–30 %:lla tartunnan saaneista tauti etenee toiseen vaiheeseen eli varsinaiseen aivotulehdukseen (enkefaliitti). Tämän vaiheen oireet voivat olla vakavia ja vaatia sairaalahoitoa. Tavallisia aivotulehduksen oireita ovat:

🔴 Korkea kuume

🔴 Päänsärky

🔴 Niskajäykkyys

🔴 Valonarkuus

🔴 Pahoinvointi

🔴 Neurologiset oireet (esim. tajunnanhäiriöt, kouristukset, halvausoireet)

💡 Siperian alatyypin TBE: Tämä muoto voi ohittaa alkuvaiheen kokonaan ja siirtyä suoraan aivotulehdukseen. Tällöin vasta-ainetestit voivat jäädä negatiivisiksi.

TBE-diagnoosi

Puutiaisaivotulehduksen diagnoosi perustuu laboratoriotutkimuksiin ja kuvantamiseen. Taudin vaihe vaikuttaa siihen, mitä tutkimuksia tarvitaan.

Keskeiset tutkimusmenetelmät

🟡 Verikoe: TBE-vasta-aineita muodostuu 1–2 viikon kuluessa tartunnasta. Testi ei toimi heti altistumisen jälkeen.

🟡 Selkäydinnestenäyte: Käytetään erityisesti taudin toisessa vaiheessa. Siitä tutkitaan vasta-aineita ja tulehduslöydöksiä.

🟡 Aivokuvantaminen: Magneetti- tai tietokonetomografia voivat paljastaa tulehduksellisia muutoksia aivoissa.

🟡 Aivosähkökäyrä (EEG): Tunnistaa aivojen sähkötoiminnan häiriöitä, joita TBE voi aiheuttaa.

🟡 Geenitestit (PCR): Etsivät viruksia suoraan aivo-selkäydinnesteestä geenitestien tai viljelymenetelmien avulla.

💡 TBE-virus ei yleensä enää näy veressä taudin toisessa vaiheessa, mutta immuunivaste voidaan todeta luotettavasti vasta-ainetesteillä.

TBE:n hoito

Nuori mies istuu sairaalasängyssä ja katsoo rauhallisesti ulos ikkunasta.
Puutiaisaivotulehduksen (TBE) vakavissa tapauksissa sairaalahoito voi kestää viikkoja. Varhain aloitettu hoito ja kuntoutus edistävät toipumista.

TBE:hen ei ole parantavaa lääkehoitoa. Hoito perustuu oireiden lievittämiseen ja komplikaatioiden ehkäisyyn.

🟠 Lievissä tapauksissa: Lepo, kuume- ja kipulääkkeet, hyvä nesteytys.

🔴 Vakavissa tapauksissa: Tarvitaan sairaalahoitoa. Potilas voi tarvita suonensisäistä nesteytystä, hengitysapua tai neurologisten oireiden tukemista.

💡 Varhain aloitettu hoito ja kuntoutus tukevat toipumista etenkin vaikeissa tapauksissa.

HUOM! TBE on vakava virustauti, jota vastaan ei ole parantavaa lääkitystä.

Toipuminen ja jälkioireet

Suurin osa sairastuneista toipuu täysin, mutta osalle voi jäädä lieviä tai pysyviä oireita. Iäkkäämmillä suurempi riski vakavalle taudinkululle ja jälkivaikutuksille. Lapsilla vakavat oireet ja jälkioireet ovat harvinaisia.

TBE:n kuolleisuus Suomessa on pieni:

Noin 0,5–1 %. Jos tauti etenee aivokuumevaiheeksi, toipuminen voi olla hidasta ja osa oireista saattaa jäädä pysyviksi. Arviolta 2–10 % saa pysyviä keskushermosto-oireita.

Tyypillisiä jälkivaikutuksia:

🔴 Muisti- ja keskittymisvaikeudet

🔴 Tasapainohäiriöt

🔴 Kuulovauriot tai kuulon heikentyminen

🔴 Päänsärky

🔴 Ärtyneisyys ja henkinen kuormittuneisuus

🔴 Lihasheikkous tai raajan halvaukset

💡 Jälkioireet voivat muistuttaa aivovamman kaltaisia oireita, ja ne riippuvat tulehduksen sijainnista aivoissa.

HUOM! TBE sairastetaan yleensä vain kerran. Tauti jättää elimistöön elinikäisen vastustuskyvyn.

Punkin purema – oikea ensiapu ja poistaminen

Punkin purema voi levittää borrelioosia ja puutiaisaivotulehdusta (TBE). Infektioriski kasvaa mitä pidempään punkki pysyy kiinnittyneenä. Siksi punkki on tärkeää poistaa mahdollisimman pian – ja oikealla tavalla.

Miten punkki poistetaan?

Käytä punkkipihtejä, punkkilassoa tai ohutkärkisiä pinsettejä.

Tartu punkkiin mahdollisimman läheltä ihoa.

Vedä suoraan ylöspäin – rauhallisesti ja tasaisesti.

Älä kierrä, väännä tai purista voimakkaasti

Vältä rasvan, alkoholin, myrkkyjen tai hyönteismyrkyn käyttöä.

Älä irrota punkkia neulalla tai muulla terävällä esineellä – tämä voi laukaista punkin stressireaktion, jolloin se voi erittää enemmän sylkeä tai oksentaa taudinaiheuttajia ihoon – mikä lisää tartuntariskiä.

➡️ Puhdista puremakohta vedellä ja saippualla tai antiseptisellä aineella. Seuraa aluetta muutaman päivän ajan mahdollisten oireiden varalta.

Jos punkista jää osa ihoon

Joskus punkin osa – kuten imukärsä – voi jäädä ihon alle. Tämä ei lisää tartuntariskiä, koska taudinaiheuttajat siirtyvät vain elävän ja sylkeä erittävän punkin mukana.

Ihoon jääneet punkin osat voi poistaa myöhemmin puhtaalla neulalla tai pinseteillä, jos ne eivät irtoa itsestään. Neulan käyttö on tässä vaiheessa turvallista, koska punkki ei ole enää elossa.

TBE-virus vs. borrelia – tärkeä ero

🦠 TBE-virus voi tarttua jo muutamassa minuutissa pureman alettua. Tämä tekee siitä erityisen vaarallisen nopeissa tilanteissa.

🕐 Borrelia-bakteeri tarvitsee yleensä yli 24 tuntia ehtiäkseen siirtyä elimistöön. Siksi punkin nopea poistaminen on tärkeää erityisesti borrelioosin ehkäisemiseksi.

Milloin punkin purema vaatii lääkärikäyntiä?

Useimmat punkin puremat ovat vaarattomia, eikä niistä synny tartuntaa. Puremakohtaa kannattaa kuitenkin seurata muutaman viikon ajan, sillä jotkin oireet voivat viitata borrelioosiin tai harvinaisemmin puutiaisaivotulehdukseen (TBE).

Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos:

🔴 Rengasmainen tai epämääräinen ihottuma kehittyy puremakohtaan muutaman päivän tai viikon kuluessa

🔴 Ihottuma on yli 5 cm ja näkyy vielä viikon päästä puremasta

🔴 Flunssankaltaisia oireita, kuten kuumetta, päänsärkyä, lihaskipua tai väsymystä

🔴 Puremakohta punottaa, turpoaa tai aristaa poikkeuksellisesti

🌍 Olet liikkunut alueilla, joilla punkit levittävät borrelioosia tai TBE:tä

Punkin puremaan liittyviä oireita voidaan arvioida usein myös etävastaanotolla. On kuitenkin tärkeää hakeutua hoitoon nopeasti, jos iho-oireet leviävät tai ilmaantuu yleisoireita, kuten kuumetta tai lihaskipua.

Miten suojautua TBE:ltä?

Nainen järvimaisemassa pukeutuneena pitkähihaiseen paitaan ja pitkiin housuihin, sukat housunlahkeiden päällä – punkkisuositusten mukainen varustus.
Esimerkki pukeutumisesta punkkien varalta: pitkähihainen paita, pitkät housut ja sukat lahkeiden päällä.

Punkkeja esiintyy lähes koko Suomessa, erityisesti rehevissä ja kosteissa ympäristöissä, kuten metsän reunoilla, korkeassa heinikossa, niityillä ja puistoalueilla. Ne voivat tarttua ihmiseen liikkuessa luonnossa, etenkin alueilla, joissa liikkuu paljon isäntäeläimiä, kuten peuroja, kauriita ja rusakoita.

Pukeudu suojaavasti

➡️ Käytä pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita

➡️ Laita lahkeet sukkien tai saappaiden sisään, jotta punkkien kulkureitti iholle estyy

➡️ Vaaleista vaatteista punkit on helpompi havaita

Vältä korkeaa kasvillisuutta

⚠️ Heinikossa punkit pääsevät helpommin iholle – erityisesti selkäpuolelle, josta niitä on vaikea huomata

Käytä tarvittaessa karkotteita

⚠️ Älä luota pelkästään karkotteiden suojaan

⚠️ Karkotteet vaikuttavat vain niille ihoalueille, joihin niitä on levitetty

⚠️ Ne eivät estä punkin ryömimistä vaatteiden alle

Vaihda vaatteet ulkoilun jälkeen

➡️ Tarkista vaatteet punkkien varalta

➡️ Voit laittaa vaatteet kuivuriin, kuivauskaappiin tai tuulettumaan – kuivuus tappaa punkit tehokkaasti

Tee punkkitarkastus joka ilta

🔎 Tarkista koko vartalo huolellisesti, erityisesti kainalot, nivuset, polvitaipeet, päänahka, korvantaukset ja vyötärön seutu

🔎 Lapsilla punkki tarttuu usein ylävartaloon, joten hiukset ja korvantaustat on hyvä tarkistaa erityisen tarkasti

Punkkirokote eli TBE-rokote

Punkit voivat levittää ihmiselle kahta merkittävää tautia: borrelioosia, joka on bakteerin aiheuttama, ja puutiaisaivotulehdusta (TBE), joka on virustauti. Puutiaisaivotulehdustapaukset ovat lisääntyneet viime vuosina. Seurantajaksolla 1.10.2023–30.9.2024 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 200 tapausta.

Tautia vastaan on saatavilla tehokas rokote (erittäin hyvä suoja (95–100 %), joka sopii yli 1-vuotiaille lapsille ja aikuisille.

TBE-rokotusohjelma

TBE-rokotteen perussarjaan kuuluu kolme annosta:

💉 Ensimmäinen annos voidaan antaa milloin tahansa

💉 Toinen annos 1–3 kuukauden kuluttua ensimmäisestä

💉 Kolmas annos 5–12 kuukauden kuluttua toisesta (tai 9–12 kk valmisteesta riippuen)

Tehosteannoksia tarvitaan jatkossa seuraavasti:

💉 Alle 50-vuotiaille: tehoste 10 vuoden välein

💉 50–59-vuotiaille: tehoste 5 vuoden välein

💉 Yli 60-vuotiaille: tehoste 3 vuoden välein

💉 Heikentyneen immuunipuolustuksen omaaville: tehoste 3 vuoden välein

Rokotevalmisteet:

Käytössä on kaksi rokotevalmistetta, joita voidaan yhdistää keskenään. Rokotussarjan voi aloittaa mihin vuodenaikaan tahansa, mutta suositellaan, että kaksi ensimmäistä annosta otetaan ennen punkkikauden alkua.

Nopeutettu rokotusohjelma

Jos tarvitaan nopeaa suojaa (esimerkiksi matkaa varten), voidaan käyttää nopeutettua aikataulua:

💉 Päivät 0, 7 ja 21: kolme ensimmäistä annosta

💉 Neljäs annos: 12–18 kuukauden kuluttua

Molemmilla valmisteilla voi myös lyhentää ensimmäisen ja toisen annoksen välin kahteen viikkoon, jos nopea suoja on tarpeen.

Rokotussuojaa ylläpidetään tehosteilla niin kauan kuin altistuminen jatkuu, esimerkiksi luonnossa liikuttaessa TBE-alueilla.

Punkkirokote lapsille

🧒 Rokote voidaan antaa, kun lapsi on täyttänyt 1 vuoden

🧒 Lapsilla vakavat tautimuodot ovat harvinaisia, mutta neurologisia myöhäisoireita voi esiintyä, kuten muistivaikeuksia, oppimisvaikeuksia ja käytöshäiriöitä

Sivuvaikutukset

🔴 Tavallisimpia reaktioita ovat pistoskohdan punoitus ja kipu

🟢 TBE-rokote on yleensä hyvin siedetty, ja vakavat haitat ovat harvinaisia

HUOM! Rokote suojaa vain TBE:ltä, ei borrelioosilta tai itse punkin puremilta. Borrelioosia vastaan paras suoja on nopea punkin poisto iholta. Pelkkä rokote ei korvaa muita suojautumiskeinoja.

Ilmastonmuutoksen vaikutus TBE:n leviämiseen

Ilmastonmuutos vaikuttaa merkittävästi puutiaisaivotulehduksen (TBE) esiintymiseen ja leviämiseen. Lämpimämmät talvet, runsas sateisuus ja pidempi kasvukausi luovat punkeille suotuisammat elinolosuhteet, pidentävät niiden aktiivikautta ja mahdollistavat leviämisen uusille alueille.

Punkkien runsastumiseen vaikuttavat tekijät:

🌡️ Lämpenevät talvet ja kosteat kesät lisäävät selviytymis- ja lisääntymismahdollisuuksia

🦌 Kauriiden ja muiden isäntäeläinten runsastuminen tukee punkkien elinkierron säilymistä ja lisää ravinnonlähteitä

❄️ Ohut tai lyhytkestoinen lumipeite parantaa punkkien talvehtimismahdollisuuksia

TBE-tartuntojen määrä on noussut Suomessa viime vuosina. Tämä liittyy suoraan ympäristöolosuhteiden muutoksiin. Samalla viruksen aktiivinen leviämiskausi voi pitkittyä, ja tartunnan riski siirtyä uusille alueille kasvaa.

Lämpötilan nousu voi myös nopeuttaa viruksen lisääntymistä punkissa ja pidentää aikaa, jolloin se on tartuntakykyinen. Tämä lisää TBE-tartunnan riskiä useammilla alueilla ja aikaisempaa pidemmällä aikavälillä vuoden aikana.


OSZAR »